Kuva etf- ja osakesijoittamisesta

ETF-sijoittaminen vs. suora osakesijoittaminen

Olen Taloudellinen Ajattelija ja kirjoitan blogia taloudellisesta ajattelusta ja sijoittamisesta osoitteessa https://taloudellinenajattelu.fi/. Aloitin sijoittamisen suorista osakesijoituksista, mutta myöhemmin olen todennut, että ETF-rahastot ovat erinomainen työkalu sijoitussalkun hajauttamiseen kustannustehokkaasti. Käyn nyt läpi ETF-sijoittamisen ja suorien osakesijoitusten hyötyjä, riskejä ja heikkouksia. Oman näkemykseni mukaan tasapainoinen sijoitussalkku sisältää suoria osakesijoituksia ja ETF:iä tai vaihtoehtoisesti pelkästään ETF:iä.

Mitä on ETF-sijoittaminen?

ETF on lyhenne sanoista Exchange-Traded Fund eli pörssiosakkeen tavoin vaihdettava rahasto. Perinteisiin rahastoihin voi tehdä merkinnän haluamallaan summalla, esimerkiksi 1000 eurolla. ETF:iin ei tehdä merkintää millään summalla, vaan niistä ostetaan osuuksia pörssissä samaan tapaan kuin yritysten osakkeita ostetaan kappaleittain. Näin ollen ETF:ien yksikköhinta määrittää oston suuruuden; jos yhden osuuden hinta olisi esimerkiksi 55 euroa, niin tuhannella eurolla voisi ostaa 18 osuutta.

Useimmissa tapauksissa ETF-rahastot noudattelevat jotakin indeksiä, esimerkiksi amerikkalaista S&P500-indeksiä, joka on maailman seuratuin pörssi-indeksi. ETF voi seurata myös hyödykkeen hintaa, kuten kultaa tai öljyä, joten niiden avulla voi helposti ja tehokkaasti hajauttaa sijoituksiaan eri omaisuusluokkiin. Suurin osa ETF:stä on passiivisia, indeksiä seuraavia rahastoja, mutta joukkoon mahtuu myös aktiivisesti hoidettuja rahastoja. Kannattaa siis perehtyä huolella siihen mitä haluaa ja mitä on saamassa. Pörssi-indeksien tapauksessa kannattaa verotusmielessä valita ETF:t, jotka sijoittavat osingot uudelleen rahaston sisällä. Tällöin säästyy osinkoveroilta ja pääsee täysimääräisesti nauttimaan korkoa korolle -efektistä.

Mitä hyötyjä ETF-sijoittamisessa on?

ETF:t voivat sisältää satojen tai jopa tuhansien yritysten osakkeita paketoituna yhteen tuotteeseen. Näin ollen ostamalla yhtä tuotetta on mahdollisuus saada todella laaja hajautus eri toimialojen ja eri maantieteellisten alueiden välillä. Näin voi saada niin laajan hajautuksen, että periaatteessa vain yhdellä tuotteella voisi saada pätevän sijoitussalkun riskienhallintamielessä. Tämä on helppoa ja kustannustehokasta.

Hyvän hajautuksen ansiosta ETF:llä saa markkinoiden keskimääräisen tuoton. Tämä voi kuulostaa heikolta, mutta tutkimusten mukaan edes harva ammattilainen onnistuu pitkällä aikavälillä saamaan sijoituksilleen markkinoiden keskimääräistä tuottoa. Kyseessä on siis varsin kelvollinen tuotto-odotus etenkin, kun ottaa huomioon käytetyn ajan ja vaivan, joka ETF-sijoitusten tapauksessa jää minimaaliseksi. Yhtälöä parantaa vielä ETF:ien matalat kulut verrattuna perinteisiin rahastoihin. Jos perinteisten pankkien hallinnoimien rahastojen kulut ovat noin 1% luokkaa, niin ETF:ssä normaalit kulut ovat vain viidennes tästä eli noin 0,2% luokkaa. Ehkä tässä syy miksi pankit eivät liiemmin mainosta ETF:iä.

ETF-rahastot sopivat erinomaisesti pitkäjänteiseen sijoittamiseen, jossa rahastoa ostetaan vuosien tai vuosikymmenten pitoon. Tuotteet ovat verotehokkaita, kiitos osinkojen uudelleensijoittamisen ja lisäksi indeksit korjaavat itse itseään, mikäli jokin indeksin yritys menestyy heikosti. Yritys tippuu pois indeksistä ja jokin paremmin menestyvä yritys ottaa sen paikan. Näin ollen konkurssiriskiä ei ole.

Yllä mainituista syistä ETF:t sopivat erinomaisesti kuukausisäästökohteiksi, jossa valikoituja tuotteita ostetaan pitkäjänteisesti joka kuukausi. Näin saa sijoitussalkkuun myös ajallisen hajauttamisen ja välttyy riskiltä, että olisi ostanut kaiken juuri kun hinnat olivat korkeimmillaan. Kuukausisäästö on myös erinomainen tapa säästää ja sijoittaa palkkatyöläisille, joita meistä suurin osa on.

Mitä riskejä ja heikkouksia liittyy ETF-sijoittamiseen?

ETF:t eivät ole immuuneja arvon laskulle, mikäli niiden sisältämät omaisuuserät tulevat alas. Eli kuten kaikkien muidenkin omaisuusluokkien tapauksessa, myös ETF:t voivat tippua, mikäli talous sakkaa. Pahimmillaan ETF:t voivat olla hyvin monimutkaisia tuotteita, joiden arvonmäärittäminen voi olla hyvinkin haastavaa. Tästä syystä voi olla vaikea ennustaa miten ETF:n hinta tulee liikkumaan. Huolellinen perehtyminen ETF:n omistuksiin on siis tarpeen.

Joidenkin pienempien ETF:ien tapauksessa voi kohdata likviditeettiriskin eli rahasto-osuuksia ei välttämättä saa myytyä silloin kun haluaisi. Kannattaakin kiinnittää huomiota ETF:n hallinnoiman nettovarallisuuden määrään. Mikäli se on alle sata miljoonaa euroa (100 000 000 €), niin likviditeettiriski saattaa olla todellinen riski. Tällöin myyminen voi tulla ennakoitua kalliimmaksi tiukan paikan tullen, kun ostajia ei olekaan tarjolla haluttuun hintaan.

ETF:ien idea on hajauttaa ja minimoida riskejä, joten tästä syystä niihin liittyvät riskit ovat lähinnä tuoteteknisiä. Valitsemalla salkkuun isojen talojen isoja ETF:iä (esim. BlackRock iShares) pysyy selvillä vesillä.

Mitä on suora osakesijoittaminen?

Suurimmalle osalle tätä tekstiä lukevia suorat osakesijoitukset ovat varmasti tuttuja. Kyseessä on siis yksittäisten yhtiöiden osakkeet, joita voi ostaa pörssistä. Esimerkiksi Nokian tai Nordean osake on tällainen. Nyrkkisääntönä voisi pitää, että yksittäinen osake edustaa aina yhtä yhtiötä.

Mitä hyötyjä on suorilla osakesijoituksilla?

Vain suorat osakesijoitukset mahdollistavat täyden näkemyksen ottamisen yksittäisen yrityksen menestyksestä. Jos siis on vahva näkemys jonkin yrityksen tulevaisuudesta, niin suoralla sijoituksella yhtiön osakkeisiin pääsee osaksi mukaan tätä tarinaa. Tällöin saa täysmääräisesti nauttia tuotoista, mikäli yritys menestyy. Parhaimmillaan tämä voi johtaa ylituottoihin, joista indeksisijoittavat voivat vain haaveilla.

Monet tutkimukset ovat tunnistaneet, että noin 10 yhtiön osakkeilla eri maantieteellisiltä alueilta ja eri toimialoilta voi saada riittävän hajautuksen sijoitussalkkuun. Tämä on vielä kohtuullisen hallittava määrä osakkeita, joten ETF:iä ei välttämättä tarvita hyvin hajautettuun salkkuun. Lisäksi suorilla osakkeilla voi päättää valita vain toimialojen parhaat yhtiöt omaan salkkuun. Laskusuhdanteissa markkinajohtajat usein pärjäävät parhaiten, joten tämä voi olla hyvä strategia laskusuhdanteiden varalta.

Suorat osakesijoitukset toimivat erityisen hyvin, mikäli työnsä puolesta pääsee lähelle jotakin toimialaa tavalla, jossa saa informaatioetua suhteessa muihin sijoittajiin. Suomessa tällainen ala voisi olla esimerkiksi metsäteollisuus, jossa meillä on kotimaan pörssissä markkinoiden suurimpia pelureita (UPM, Stora Enso, Metsä Board).

Mitä riskejä ja heikkouksia osakesijoittamiseen liittyy?

Suurin riski mitä sijoitusmaailmassa voi kantaa on yksittäisen yhtiön osake. Toimialat muuttuvat ja uusia kilpailijoita syntyy jatkuvasti. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä suurempi riski on, että jokin kilpailija tulee disruptoimaan toimialan ja asettaa vanhat toimijat ahdinkoon. Näin voi käydä jopa markkinajohtajille. Tästä syystä osakkeenomistajat eivät pääse koskaan lepäämään, vaan markkinoiden tapahtumia on syytä seurata aktiivisesti. Jokaiseen uutiseen ei kannata reagoida, mutta aina pitäisi tietää missä mennään ja mitä odottaa. Näistä syistä suoria osakesijoituksia on vaikea suositella pitkäaikaiseen pitoon, mikäli ei ole valmis seuraamaan markkinoita aktiivisesti.

Vaikka yksittäisten yritysten osakkeilla on mahdollista luoda kattava hajautus toimialojen ja maantieteellisten alueiden välille, on se huomattavasti vaikeampaa kuin saman tekeminen ETF:llä. Toimialatuntemuksen kerääminen monilta eri toimialoilta voi myös olla työlästä ja aikaavievää. Ulkomaille sijoittamisessa haasteeksi voi tulla ajankohtaisen materiaalin löytäminen kielellä, jota itse ymmärtää. Toki kääntäjätyökalut ovat nykypäivänä jo hyviä, joten missään nimessä mahdotonta informaation kerääminen ei ole.

Suoria osakesijoituksia on vaikea nähdä hyvänä kuukausisäästökohteena ainakaan perinteisessä mielessä, jossa ostettaisiin osuuksia kuukaudesta toiseen. Hajautuksesta kun on hyvä pitää kiinni riskienhallinnan takia ja mikäli ostaisi kaikkia portfolion osakkeita joka kuukausi lisää, niin kulut saattaisivat välittäjästä riippuen nousta korkeiksi. Mikäli haluaa ostaa suoria osakkeita kuukausisäästömielessä, niin kannattaa valita sellainen osakevälittäjä, jolla pieniä kauppoja voi tehdä maltillsella hinnoittelulla.

Millainen on tasapainoinen sijoitussalkku?

Oman näkemykseni ja kokemukseni mukaan tasapainoinen sijoitussalkku sisältää ETF:iä salkun kivijalkana. Omassa sijoitussuunnitelmassani olen määritellyt sopivaksi ETF:ien osuudeksi 50% salkusta. Loput 50% sijoitan suomalaisiin osakkeisiin. Suomalaisiin sen takia, että niistä on helposti ja kattavasti saatavilla ajantasaista informaatiota. Pyrin pitämään sijoittamisen teknisesti mahdollisimman yksinkertaisena, jotta voin keskittyä olennaiseen eli markkinoiden ja yhtiöiden analysointiin. Mikäli haluaisin käyttää vähemmän aikaa sijoittamiseen, korvaisin suorat osakesijoitukset ETF:llä ja muilla perinteisillä matalakuluisilla rahastoilla. Voisi siis ajatella, että omasta mielenkiinnosta ja ajankäytöstä riippuen sopiva ETF:ien paino salkussa on 50% – 100%.

Osakepoiminta on mukava ja palkitseva harrastus, mutta etenkin varallisuuden kasvaessa riskienhallinnan rooli korostuu ja hajautuksella on yhä enemmän väliä. Tällöin ETF:t kuukausisäästöohjelman kautta tasapainottavat salkkua erinomaisesti. Yksittäiselle osakkeelle en suosittele yli 10% painoarvoa salkussa riskienhallinnan takia, mutta yksittäisellä ETF:llä paino voi hyvin olla yli 10%, sillä nämä on hajautettu satoihin eri yrityksiin.

Mikäli haluat lukea enemmän omista virheistäni, kun aloitin sijoittamisen ja suosituksistani opitun pohjalta, niin klikkaa kirjoitukseeni aiheesta. Minua voit seurata blogini lisäksi myös Twitterissä, ja Nordnetin Sharevillessä.

 

Lisää sijoittamisesta: