Sijoittamisen psykologiaa kirjoittanut Teppo Viitala Viimeksi päivitetty: 25. maaliskuun 2022Laumakäyttäytyminen Erään määritelmän mukaan ihmiset ovat sosiaalisia eläimiä. Yksilön terveeseen psyykkiseen kehitykseen luetaan usein kuuluvaksi kyky sosiaaliseen kanssakäymiseen ja yhteisistä asioista nauttimiseen. Monilla elämän osa-alueilla näin on, mutta mitä sijoittamiseen tulee, on laumakäyttäytyminen vaarallista. Kun kaikki ostavat samoja osakkeita, ovat hinnat korkealla ja tulevaisuuden tuotto-odotukset matalia. Vielä tärkeämpää on huomata, mitä laumakäyttäytymisestä seuraa; poikkeuksetta edessä on tilanne jossa ostajia kyseisille osakkeille ei enää markkinoilta löydy. Varttuneemmat lukijat muistanevat 1970 -luvun alun amerikkalaisen “Nifty Fifty”-kuumeen, jossa reilua neljää tusinaa osaketta kannatti ammattilaisten mukaan ostaa hinnalla millä hyvänsä, koska nämä olivat ns. “blue-chip”-yhtiöitä, joita ei tarvinnut koskaan myydä. Joukossa oli tuttuja nimiä. Suluissa vuoden 1972 P/E:t. Sony (92), Polaroid (90), McDonald`s (83) Walt Disney (76). jne. Samantyyppisiä tilanteita on ollut mm. 1990 – luvulla Japanissa, 2000-luvulla Internet-sektorin osakkeissa. Ylioptimismi Liika itsevarmuus lienee yksi kohtalokkaimpia virheitä sijoittamisessa. Suurin illuusio lienee, että kykenee kerta toisensa jälkeen valitsemaan voittajaosakkeet muutaman yksinkertaisen säännön mukaan. Monissa tutkimuksissa on todettu naisten olevan parempia sijoittajia kuin miesten. Johtuuko tämä ainakin osittain naisten paremmasta kyvystä nähdä itseään objektiivisesti kaikkine heikkouksineen, jolloin myös yltiöpäinen riskinotto vähenee tai ainakin se on tiedostetumpaa? Virheelliset kognitiiviset päätelmät Psykologit ovat jo vuosia identifioineet monille sijoittajille tyypillisiä haitallisia taipumuksia. Yksi virheellinen oletus on nähdä vaikutusmahdollisuuksia osakekursseihin tai yhtiön tilaan, vaikka järjellä ajateltuna kenelläkään piensijoittajalla ei tälläistä vaikutusmahdollisuutta ole. Monet sijoittajat haluavat löytää säännönmukaisuuksia sieltä, missä niitä ei ole. Todellinen osakeanalyysi ja yhtiön riskiprofiilin tutkailu on paljon muutakin kuin lukujen tarkastelua, eikä yleinen taipumus yksinkertaistaa monimutkaisia asiakokonaisuuksia tuo totuutta juuri lähemmäksi. Samoin meillä sijoittajilla on vahva taipumus hakea tukea menneistä samankaltaisista tapahtumista, joista voisi sitten menestyksekkäästi vetää analogiaa tulevalle tilanteelle, vaikka firma, aika ja tilanne ovat toiset. Sijoitus voi toki onnistua, mutta mikä osuus onkaan tuurilla ja mikä taidolla? Erityisesti teknisen analyysin tekijöillä tuntuu olevan sitkeä harvakuva siitä, että menneellä kehityksellä voidaan ennustaa menestyksekkäästi tulevaa. Osakemarkkinat kehittyvät pitkällä aikavälillä positiivisesti, välillä on parempia ja välillä huonompia ajanjaksoja. Jos finanssimaailmasta hakee jotain painovoimalain kaltaista tekijää, lienee paluu keskiarvoisuuteen yksi vahvimmistä vaikuttajista. Hyviä vuosia seuraavat huonot vuodet. Jeremy Siegel on kirjassaan “Stocks For The Long Run” laskenut S&P 500-indeksin vuosituotoksi 11.2 % / vuosi vuosilta 1946 – 2006. Huomaa kuitenkin, että luku ei ole inflaatiokorjattu. Inflaatiokorjattu tuotto osakkeissa oli tuolla ajanjaksolla 6.8 % / vuosi. Siinä meillä lienee kohtuullinen keskiarvoistumisen mittari laajasti hajautetulle osakesalkulle. Miten hyötyä? Lauman mukana ei kannata sijoitusasioissa liikkua. Kollektiivinen viisaus jonkun osakkeen, sektorin tai maan paremmuudesta on usein väärässä. Lisäksi kannattaa asettaa itselleen tiettyjä rajoja esim. tyyliin: P/E on oltava aina alle 30 ja osinkoja on saatava joka vuosi. Näillä rajoilla ei löydetä ylivertaisia voittajia, mutta voidaan välttää sijoittamasta aivan hömppään kalliilla hinnalla. Yleistä tunnelmaa markkinoilla voi kuka tahansa aistia. Onko viime aikoina listattu paljon uusia yrityksiä ja kaikki hamuavat osakkeita vai onko uutisissa lomautuksia ja irtisanomisia ym.? Huomaa paradoksi mikä markkinoilla toimii; mitä alemmaksi pörssikurssit vajoavat sitä paremmaksi muuttuvat tulevaisuuden tuotto-odotukset. Uskalla siis aloittaa pitkäjänteinen sijoittaminen ja tule markkinoille ostellen vaikka joka toinen kuukausi. Itsetutkiskelu on rankkaa puuhaa. Pahin vastustaja ja este omalle sijoitusmenestykselle löytyy peiliin katsomalla. Markkinat ovat kaikkine puutteineenkin niin tehokkaat, että piensijoittajan todelliset mahdollisuudet saada huomattavaa ylituottoa vertailuindekseihin nähden lienevät olemattomat, kun otetaan huomioon kaikki kulut ja suomalainen henkilöverotus. Lisäksi omalle ajallekin voinee jonkin kuvitteellisen tuntitaksan laskea? Gaussin käyrää mukaillen, pieni prosenttiosuus sijoittajista voittaa vertailuindeksit vuosien ja jopa vuosikymmenten ajan, mutta millä todennäköisyydellä voittaja olet juuri sinä? Olisiko fiksua hajauttaa omaisuuttaan maailmalle ETF:ien kautta ja täten lukita tuleva tuotto-odotus markkinoiden keskiarvoon mahdollisimman helposti ja halvalla?
